Suomen Partacolliet ry.

PARTACOLLIE ROTUMÄÄRITELMÄ

 

Ryhmä: 1

FCI:n numero: 271

Hyväksytty: FCI 12.5.2015

Kennelliitto 2.6.2015

Alkuperämaa: Iso-Britannia

 

KÄYTTÖTARKOITUS : Paimen- ja seurakoira.

FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 1 lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat).

Alaryhmä 1 lammaskoirat.

Käyttökoetulosta ei vaadita.

​

LYHYT HISTORIAOSUUS: Skotlannista löytyy noin 1500-luvulta maininta partacollieta muistuttavasta rodusta. Rotu on tunnettu pitkään Skotlannissa ja Pohjois-Englannissa, missä sitä kasvatettiin lammaspaimeneksi. Noin 500 vuotta sitten Skotlannin rannikolle hylättiin koiria, joiden sanotaan olleen myös polski owczarek nizinnyn kantamuotoja, ja nämä pariutuivat paikallisten paimenkoirien kanssa; yhtäläisyydet nähdäkseen tarvitsee vain katsoa PON-rotuista koiraa. Nykyisin tunnetussa muodossaan partacollie kuitenkin saa kiittää pääasiassa G. Olive Willisonia, joka 1940-luvulla sai partacolliepennun nimeltä Jeannie. Etsintöjen jälkeen hän löysi tälle nartulle sopivan uroksen nimeltä Bailey, ja hänen Bothkennarkennelinsä loi mallin nykyään tuntemallemme partacollielle.

​

YLEISVAIKUTELMA: Solakka ja toiminnanhaluinen koira. Voimakasrakenteisuudesta huolimatta yleisvaikutelma ei saa olla liian raskas, eikä matalaraajainen. Karva ei saa olla liioitellun pitkää ja rungon karvapeitteen alta täytyy näkyä reilusti ”päivänvaloa”. Älykäs ja utelias ilme on rodunomainen erityispiirre.

​

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Korkeuttaan pitempi, noin suhteessa 4:5 mitattuna rintalastan kärjestä istuinluun kärkeen. Nartut voivat olla hieman pitempiä. Etäisyys otsapenkereestä niskakyhmyyn on sama kuin kallon leveys korvien kohdalta mitattuna.

​

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Valpas, eloisa, itsevarma ja toiminnanhaluinen. Tasapainoinen ja älykäs työkoira, joka ei osoita hermostuneisuutta eikä vihaisuutta.

​

PÄÄ: Suhteellinen koiran kokoon nähden. Voimakas kuono-osa ja tilava kallo.

Kallo: Leveä, tasainen ja neliömäinen.

Otsapenger: Kohtuullinen.

Kirsu: Suuri ja neliömäinen; yleensä musta, sinisillä ja ruskeilla yksilöillä karvapeitteen värin mukainen. Kirsu on yksivärinen ilman pilkkuja tai laikkuja.

Kuono: Vahva ja yhtä pitkä kuin kallo-osa.

Huulet: Yksiväriset ilman pilkkuja tai laikkuja. Pigmentti on sama kuin kirsun väri.

Leuat / hampaat: Hampaat ovat suuret ja valkoiset. Leuat ovat vahvat. Mieluiten virheetön, tasainen ja täysilukuinen leikkaava purenta ts. yläetuhampaat koskettavat tiiviisti alaetuhampaiden etupintaa ja ovat suorassa kulmassa leukoihin nähden. Tasapurenta on sallittu, mutta ei toivottava.

Silmät: Sointuvat karvapeitteen väriin, kaukana toisistaan, suuret, eivät ulkonevat. Ilme ystävällinen ja lempeä. Silmäluomien väri on sama kuin kirsun väri. Kulmakarvat kaartuvat ylös ja eteenpäin, mutta eivät ole niin pitkät, että ne peittävät silmät kokonaan.

Korvat: Keskikokoiset ja riippuvat. Koiran ollessa tarkkaavainen korvat kohoavat tyvestään päälaen tasolle, mutta eivät sitä korkeammalle saaden kallon täyttämään todellista leveämmältä.

​

KAULA: Kohtuullisen pitkä, lihaksikas ja hieman kaareva.

 

RUNKO: Selän pituus muodostuu rintakehän, ei lanneosan pituudesta.

Selkä: Vaakasuora.

Lanne: Vahva.

Rintakehä: Syvä ja tilava. Kylkiluut ovat hyvin kaareutuneet, rintakehä ei kuitenkaan ole tynnyrimäinen.

 

HÄNTÄ: Matalalle kiinnittynyt, ei kiertynyt. Häntäluu ulottuu vähintään kintereisiin. Ei häntämutkia. Koiran seistessä tai kävellessä häntä on alhaalla hännänpää ylöspäin kaartuneena. Vauhdissa häntä voi kohota, ei kuitenkaan koskaan selän päälle. Runsaskarvainen.

​

RAAJAT

 

ETURAAJAT: Eturaajat ovat suorat ja yhdensuuntaiset, vahvaluustoiset ja kauttaaltaan runsaan ja tuuhean karvan peittämät.

Lavat: Selvästi viistot.

Ranteet: Joustavat, mutta eivät painuneet.

Etukäpälät: Muodoltaan soikeat; päkiät ovat paksut. Varpaat ovat kaarevat, tiiviisti yhdessä ja myös päkiöiden välistä runsaskarvaiset.

 

TAKARAAJAT: Lihaksikkaat.

Polvet: Hyvin kulmautuneet.

Sääret: Vahvat.

Kintereet: Matalalla sijaitsevat.

Välijalat: Suorassa kulmassa maahan nähden. Koiran seistessä heti istuinluun kärjen alle vedetyn pystysuoran linjan takana.

Takakäpälät: Muodoltaan soikeat; päkiät ovat paksut. Varpaat ovat kaarevat, tiiviisti yhdessä ja myös päkiöiden välistä runsaskarvaiset.

​

LIIKKEET: Joustavat, sulavat, pitkälle ulottuvat ja mahdollisimman vaivattomat.

​

KARVAPEITE

 

KARVA: Kaksinkertainen karvapeite. Aluskarva on pehmeää, tuuheaa ja tiivistä. Peitinkarva on runkoa myötäilevää, karheaa, vahvaa ja tuuheaa, ei villavaa eikä kiharaa, tosin lievä laineikkuus sallitaan. Karva on riittävän pitkää ja tuuheaa muodostamaan suojaavan karvapeitteen ja korostamaan koiran ääriviivoja, ei kuitenkaan niin pitkää, että rungon luonnolliset ääriviivat peittyvät. Karvapeitettä ei saa mitenkään trimmata. Kuononselkä on niukemmin karvoittunut, kuonon sivuilla karva on pitempää juuri peittäen huulet. Poskista, alahuulista ja leuan alta karva pitenee kohti rintaa muodostaen tyypillisen parran.

 

VÄRI: Liuskekivenharmaa, punakellertävä, musta, sininen, kaikki harmaan sävyt, ruskea ja hiekanvärinen joko valkoisin merkein tai ilman niitä. Ei koskaan merlevärinen. Valkoista väriä saa olla kuonossa, leveänä piirtona kallossa, hännänpäässä, rinnassa, raajoissa ja käpälissä. Mikäli koiralla on valkoinen kaulus, valkoisten karvojen tyvi ei saa ulottua lapojen taakse. Valkoista ei saisi esiintyä kintereiden yläpuolella takaraajojen ulkosivuilla. Pienet punaruskeat (tan) merkit ovat sallittuja kulmakarvoissa, korvien sisäpuolella, poskissa, hännäntyven alla ja raajoissa valkoisen ja päävärin välissä.

 

KOKO JA PAINO: Ihannesäkäkorkeus: Urokset 53 - 56 cm Nartut 51 - 53 cm Yleisvaikutelma ja mittasuhteet tulee asettaa koon edelle, mutta liiallisia poikkeamia ihannekorkeudesta ei pidä suosia.

​

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä kykyyn toimia perinteisessä käyttötarkoituksessa.

 

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:

 Vihaisuus tai liiallinen arkuus

 Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen

 

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.

 

Jalostukseen tulee käyttää vain toiminnallisesti ja kliinisesti terveitä, rakenteeltaan rodunomaisia koiria.