PARTACOLLIEN VÄRIT

 

Partacollieilla esiintyy neljää hyväksyttyä väriä: Musta ja sen diluuttiväri sininen sekä ruskea ja sen diluuttiväri hiekka. Diluuttivärit ovat päävärin geneettisesti haalistuneita versioita. Rodussa on vallitsevana harmaantumisgeeni, joten aikuisikään mennessä lähes jokaisen partacollien väri on harmaantunut jossain määrin pentuväriin verrattuna. Vuoden ikäisenä partis voi olla hyvinkin vaalea, hiekka ja sininen kauempaa katsottuna lähes valkoisia mutta väri alkaa tummua iän myötä. Korvan kärjet usein säilyttävät värinsä koko värinmuutosprosessin ajan ja koiran oikean värin arvioinnissa tässä vaiheessa auttaa tietysti myös kirsu-, huuli- ja silmäluomipigmentti.

Aikuisenkaan partacollien turkin ei tarvitse väriltään olla tasainen. Etenkin nartuilla hormonaalinen kierto voi vaikuttaa väriin ja joillakin yksilöillä turkissa näkyy tällöin erivärisiä ”raitoja” sivuttain. Samoin jos karvatuppo on jostain syystä lähtenyt koirasta, on uusi karva kasvaessaan aina tummemman väristä kuin vanha turkki. Myös pohjavillan määrä vaikuttaa väriin jossain määrin.

Musta
Musta pentu
Musta aikuinen
Ruskea
RuskeaPentu.jpg
Ruskea pentu
Ruskea aikuinen

Valkoiset merkit

Partacolliella on usein myös valkoiset merkit, jotka eivät ole pakolliset missään kohtaa koiraa, mutta niiden laajuudelle on määritelty sallitut rajat. Valkoista saa esiintyä kuonossa ja piirtona päässä niin, että silmien ja korvien tulee olla päävärin sisällä. Valkoista saa olla myös rinnassa, kaulassa, raajoissa ja hännän päässä. Valkoinen väri ei saa laskeutua kaulasta selkään yli lapojen tarkastellessa karvojen juuria, eikä se myöskään saa nousta takaraajoissa yli kintereen eikä takaraajojen ulkopuolelle. Partacollieilla on lisäksi sallittu tan-merkit kulmakarvoissa, poskissa, korvien sisäpuolella, hännän alla sekä raajoissa; siellä missä valkoinen ja varsinainen väri kohtaavat. Iän myötä tan -merkit vaalenevat usein voimakkaasti.

 

Sininen
SininenPentu.jpg
Sininen pentu
Sininen aikuinen
Hiekka
HiekkaPentu.jpg
Hiekka pentu
Hiekka aikuinen

Rotumääritelmän sallitut värit

Koska harmaantumisgeeni vaalentaa värin, on sallittujen värien kirjo rodussa suuri. Rodun kotimaassa käytetään usein nimitystä ”slate”, joka on harmaantunut musta eli liuskekivenharmaa, se onkin rodussa yleisin väri. Muita rotumääritelmässä mainittuja värivariaatioita on: punakellertävä, musta, sininen, kaikki harmaan sävyt, ruskea ja hiekanvärinen joko valkoisin merkein tai ilman niitä. Ei koskaan merlevärinen.